Maailma koronakatastrofin jälkeen

Tätä blogia kirjoittaessani COVID-19-pandemia leviää nopeasti Suomenkin sisällä. Seuraavat viikot ja kuukaudet tulevat kansainvälisistä esimerkeistä päätellen olemaan hyvin raskaita, ja erityisesti riskiryhmiin kuuluvista monet tulevat menettämään henkensä vaikealle taudille. Nyt on tärkeintä hillitä taudin leviämistä ja pyrkiä minimoimaan siitä aiheutuvaa inhimillistä kärsimystä. Terveydenhuollon toimintakyvyn turvaaminen ja epidemian leviämisen hidastaminen ovat yhteiskunnallisia kärkitavoitteita, joita meidän kaikkien on tuettava.

Pandemia tulee kuitenkin aikanaan laantumaan, ja iso kysymys on se, miltä maailma tuolloin näyttää. Vaikken olekaan taloustieteilijä, niin uskallan alla hiukan spekuloida asetelman luonteella. 

Aloitan kuvaamalla sitä, miksi olemme käsittääkseni massiivisen ja vaikeasti ratkaistavan globaalin laman kynnyksellä. Seuraavissa osioissa pohdin hopeareunuksia: sitä, miten nyt alkava ajanjakso voi vaikeudestaan huolimatta tarjota mahdollisuuksia kestävämpien ja sitkeämpien yhteiskuntien rakentamiseen.

Maailma ja talous pandemian kourissa

Useat valtiot Euroopassa ja muualla ovat ilmoittaneet pandemian myötä sulkevansa rajansa, lentoliikenne Euroopasta Yhdysvaltoihin on seisautettu ja taloudellinen toimeliaisuus on alkanut supistua. Ihmiset jäävät koteihinsa hidastaakseen pandemian leviämistä, ja kuluttaminen vähenee. On jo käytännössä varmaa, että seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana joudumme vaikeaan kansainväliseen taantumaan, joka aiheuttaa valtavan konkurssiaallon. Ensi vaiheessa kovimman taloudellisen iskun ottavat pienet yritykset sekä keikkatyöläiset, joista monien ansainta seisahtuu kuin seinään, ja joiden rahoitusasema on muutenkin usein hankala. Taantuman tarkka luonne jää nähtäväksi, mutta lähtökohdat näyttävät erittäin vaikeilta.

Talouspoliittisessa mielessä nykyistä tilannetta on verrattava ennen muuta vuoden 2008 finanssikriisistä alkaneeseen, edelliseen laajempaan kansainväliseen taantumaan. Tuolloin talous oli globaalisti, kuten nytkin, ollut monta vuotta kasvu-uralla, ja keskuspankkien ohjauskorot olivat tilanne huomioiden normaalilla tasolla. Kriisin iskiessä keskuspankit laskivat ohjauskorkoja ja käynnistivät massiivisen setelielvytyksen, eli ostivat tuhansien miljardien arvosta arvopapereita taseisiinsa. Lisäksi hallitukset ryhtyivät voimakkaaseen finanssipoliittiseen elvytykseen.

Nyt olemme finanssikriisiin verrattuna paljon vaikeammassa tilanteessa. Keskuspankkien ohjauskorot ovat jo valmiiksi pohjalukemissa. Setelipainot ovat laulaneet kaikilla mantereilla kuumina melkein koko 2010-luvun, millä on pumpattu osakkeiden ja muiden pääomalajien arvostuksia voimakkaasti ylöspäin, synnyttäen monenlaisia kuplia. Viime syksynä keskuspankit aloittivat hetken tauon jälkeen arvopapereiden osto-ohjelmat talouden näkymien taas heikennyttyä, mutta jo silloin kannettiin huolta toimien vaikuttavuudesta. Pääomaa on ollut markkinoilla suunnattoman paljon, ja sillä on pitkään ollut vaikeuksia löytää järkeviä paikkoja sijoittua.

Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve on viimeisten neljän päivän aikana printannut 2 200 miljardia dollaria markkinoille, ja ohjauskorkonsa se laski eilen sunnuntaina nollaan. Jos toimet eivät tepsi, niin Fedin keinot alkavat olla käytetyt.

Koska keskuspankkien käytettävissä olevien rahapoliittisten keinojen valikoima on edessä olevan kriisin alkaessa kovin ohut, on näkymä kokonaisuudessaan erittäin synkkä. Jos markkinoiden luhistumista ei onnistuta merkittävästi lievittämään, heijastuu tilanne pienellä viiveellä yritysten rahoitusaseman kautta myös reaalitalouteen. Samalla kysynnän heikentyminen kuluttajien jäädessä viruksen vuoksi kotiin aiheuttaa valtavia ongelmia lähes kaikilla talouden alueilla. Edessä on konkursseja, irtisanomisia ja hätää, ja jos keskuspankit ja hallitukset epäonnistuvat tilanteen hallinnassa, voi edessä olla katastrofaalinen talouden romahdus.

On vaikeaa ennustaa, millaisiin toimiin hallitukset ja keskuspankit ryhtyvät, jos perinteiset keinot näyttävät tehottomilta. Yksi mahdollinen toimintalinja on tukea suoraan kotitalouksia. Yhdysvaltain demokraattipuolueen presidenttiehdokas Tulsi Gabbard ehdottikin perjantaina tuhannen dollarin perustulon toimeenpanemista – on kuvaavaa, että vakavasti otettava amerikkalaispoliitikko uskaltaa edes esittää tällaista.

Vaikea tilanne voi avata poliittisia toimintamahdollisuuksia

Näyttää siis siltä, että seuraavina kuukausina kehittyvän taloustilanteen hoitaminen tulee vaatimaan hyvin epätavanomaisia lääkkeitä. Kaikkien vaikeuksien keskelläkin tilanne voi lopulta olla sivilisaatiomme kannalta pelastukseksi.

Nopeasti etenevän ympäristökatastrofin hillitseminen on nimittäin tähän mennessä hirttänyt kiinni juuri poliittiseen mahdottomuuteensa. Riittäviin toimenpiteisiin ryhtyminen olisi ollut monin paikoin kasvun ja materiaalisen elintason kannalta turmiollista, eikä moisilla ratkaisuilla ole voinut saada äänestäjien tukea. Pariisin ilmastosopimuksen sitoumukset olivat lähtökohtaisesti riittämättömiä, ja silti yksikään maa ei ole noudattanut edes niitä. Vähittäin etenevästä ilmastonmuutoksesta ei ole syntynyt sellaista kriisitietoisuutta, joka olisi pakottanut poliitikot toimiin.

Nyt poliittisen toimintaympäristön muutoksesta on ennusmerkkejä ilmassa. Jo pandemian alkuviikkoina olemme huomanneet, kuinka altis globaali taloutemme on erilaisille häiriöille. Esimerkiksi lääketeollisuus on voimakkaasti riippuvainen kiinalaisesta tuotannosta, ja kiinalaisesta tuotantohäiriöstä kärsii suuri osa muusta maailmasta. Kiinalaisen teollisuuden alasajo COVID-19-epidemian yhteydessä on laajemminkin aiheuttanut vaikeaa pulaa teollisuuden komponenteista monilla toimialoilla – globaalit toimitusketjumme ovat lopulta kovin herkkiä häiriöille. Jopa Helsingin Sanomat julkaisi eilen globalisaatiokriittisen esseen.

Kritiikittä on suhtauduttu myös ekologista tuhoa aiheuttavaan ikuisen talouskasvun tavoitteluun, joka saattaa sekin pian olla tulilinjalla. Taloutemme kasvuhakuisuus kun palautuu viime kädessä rahajärjestelmäämme, jossa keskuspankit laskevat liikkeelle uutta rahaa, jolle on maksettava korkoa. Jos keskuspankit osoittautuisivat nykyisen kriisin ratkaisemisessa toimintakyvyttömiksi, on kiinnostavaa (ja toki pelottavaa) seurata, mitä niiden fundamentaalisen toimintalogiikan poliittiselle oikeutukselle tapahtuu.

Päättäjistä taitavimmat huomaavat seuraavia siirtojaan pohtiessaan koronaviruspandemian olevan vasta edessä olevien globaalien shokkien alkusoittoa. Ilmastonmuutos ja muu junan lailla etenevä ympäristökatastrofi uhkaa romahduttaa ekosysteemejä ja yhteiskuntia virusta vähintään kertaluokkaa suuremmalla voimalla

Seuraavina kuukausina tulisi samanaikaisesti sekä estää globaalin talouden romahdus pandemian edetessä että ehkäistä ympäristökriisin uhkaa sivilisaatiomme tulevaisuudelle. Näiden kahden tavoitteen yhteensovittaminen ei lähtökohtaisesti näytä mahdottomalta. Globaalin laman oikaiseminen tulee vaatimaan massiivista elvytystä, mikä käytännössä tarkoittaa esimerkiksi suurten julkisvetoisten investointihankkeiden käynnistämistä. Toisaalta ympäristökatastrofin torjuminen edellyttää ennennäkemättömän nopeaa vähähiilisen, hajautetun yhteiskuntajärjestelmän rakentamista, mikä edellyttänee samankaltaisia, valtavia julkisvetoisia investointiohjelmia. Samalla jatkuvan talouskasvun ylläpitäminen on matemaattinen ja fysikaalinen mahdottomuus, eli myös rahajärjestelmämme on tavalla tai toisella muututtava perustavanlaatuisesti.

Poliittiset mannerlaatat rytisevät (toivottavasti) seuraavien kuukausien aikana voimalla uuteen asentoon. Nyt saattaa aueta sauma yhteiskuntien massiiviseen ekologiseen jälleenrakennukseen.

Ekologisella jälleenrakennuksella ylös uhkaavan laman syövereistä

Pandemioille vastustuskykyinen yhteiskunta on ympäristökriisiä sietävän yhteiskunnan sisar. Riittävän hajautetut yhteiskunnan perustoiminnot, esimerkiksi ruuan- ja energiantuotanto, palvelevat sitkeästi erilaisissa poikkeustilanteissa. Nyt alkava talouspoliittinen sekamelska avaa mahdollisuuden uudistaa taloutemme pelisääntöjä, kun joka tapauksessa on ponnistettava kuiville vaikeasta tilanteesta.

Massiivisilla julkisvetoisilla investointiohjelmilla fossiilivapaan infrastruktuurin rakentamiseksi voitaisiin elvyttää pandemian runtelemaa taloutta samalla, kun pannaan toimeen ympäristökriisin ehkäisyn kannalta välttämättömiä uudistuksia. Suurilla jälleenrakennushankkeilla voidaan työllistää valtavasti talouskriisin myötä työpaikkansa menettäviä ihmisiä. Taitavien päättäjien käsissä fossiilisesta infrasta irti pyrkiminen ja yhteiskunnallisten perustoimintojen riittävä paikallistaminen ratkaisevat samanaikaisesti useita ongelmia.

Toimenpiteitä on tehtävä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Sähköjärjestelmässä on rakennettava mahdollisimman nopeasti tuuli- ja aurinkovoimaa, jonka lisäksi pitää pyrkiä nopeasti laajentamaan sähköenergian varastointikapasiteettia uusiutuvan energian tuotantovaihteluiden tasaamiseksi. Hiilidioksidipäästöjä on hinnoiteltava huomattavasti nykyistä tiukemmin, jotta teollisuudelle syntyisi kannustin vähentää päästöjä. Maa- ja metsätaloudessa on kannustettava voimakkaasti hiilensidontaa lisäävien maankäytön menetelmien käyttöönottoon. Kriittisiä toimitusketjuja on syytä hajauttaa, jotta koronaa seuraavista shokeista selvittäisiin mahdollisimman vähin vaurioin.

Tänä päivänä noin 90 % globaalista teollisesta tuotannosta on tavalla tai toisella riippuvaista öljystä. Ympäristövaikutusten lisäksi öljyn tuotantokustannuksiin liittyy lähivuosina valtavasti nousupainetta samalla, kun kysyntä edelleen kasvaa. Ekologisen jälleenrakennuksen yhteydessä on pikaisesti vähennettävä ainakin yhteiskunnan kriittisimpien toimintojen riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Ruokaa, puhdasta vettä, suojaa ja lämpöä on alettava tuottaa kunkin alueen ekosysteemien reunaehdot huomioiden. Jälleenrakennusprojektin yhteydessä jotkut talouden sektorit kasvavat voimakkaasti, kun uusia ratkaisuja on pikaisesti pantava toimeen. Toisten toimialojen kohtalona on yhtä varmasti supistua. Riittävän mittakaavan toimet vaikuttavat laajasti kansantalouksien rakenteisiin.

Ekologista jälleenrakennusta on tehtävänä paitsi yhteiskuntien, myös yksilöiden tasolla. Yhteiskunnan muutos kulkee nimittäin käsi kädessä elämäntapamme muutoksen kanssa. Jos nykyinen tilanne tuntuu henkilökohtaisesti ahdistavalta ja vaikealta, voi voimavaransa suunnata sen pohtimiseen, miltä jälkifossiilinen elämä voisi omalla kohdalla näyttää. Millainen elämäntapa sietäisi mahdollisimman hyvin edessä olevia mullistuksia ja myllerryksiä? Voisiko kenties osallistua suoremmin perustarpeidensa tyydyttämiseen esimerkiksi osan tarvitsemastaan ruuasta itse tuottamalla? 

Nyt avautuvassa poliittisten mahdollisuuksien ikkunassa pitää joka tapauksessa puhua myös yksilötasosta: siitä, miten hyvä elämä ei tulevaisuudessa näytä sellaiselta kulutusjuhlalta, johon olemme viime vuosikymmenten globaalissa fossiilikapitalismissa tottuneet. Kenties koronakaranteeneissa ympäri maailman muistetaan, että jo oma ja läheisten terveys ja vaikkapa luonnossa vietetty aika riittävät pitkälle ja tuottavat hyvinvointia.

Rohkealle poliittiselle johtajuudelle on pian tilausta

Alkava poliittinen aikakausi pitää hyödyntää taitavasti ja määrätietoisesti. Edessä olevat päätökset tulevat vaatimaan valtavasti rohkeutta ja viisautta. COVID-19-pandemia saattaa kuitenkin avata uudenlaisen poliittisen todellisuuden, jossa ihmiset ovat valmiita hyväksymään suuriakin muutoksia nykyiseen elämäntapaamme, jos niin voidaan vähentää todennäköisyyttä pandemiaan verrattavissa olevien katastrofien toistumiselle. 

Toivoa sopii, että osaamme nyt suhtautua kriittisesti totunnaisuuksiin ja pitää katseen riittävän kaukana horisontissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s